Hei taas ! Uusi viikko on vihdoin pyörähtänyt käyntiin. Tai vihdoin ja vihdoin, olisin ehkä mielummin jäänyt ikuiseen viikonloppuun, mutta tätä tämän on, aikuisuus.
Miten viime viikko meni? Mielestäni aika hyvin. Ruokien loggaaminen päiväkirjasovellukseen on edelleen vähän hakemista, mutta yritän pitää siitä kiinni. Aika hyvin olen ainakin toistaiseksi onnistunut noudattamaan sovelluksen minulle laskemaa päivittäistä kaloritavoitetta. Herkuttelutkaan eivät ryöpsähtäneet käsistä viime viikolla vaikka aina alkuun minulla on aina valtavasti mielitekoja. Liikuttuakin tuli, esimerkiksi viikonloppuna kävimme paremman puoliskon kanssa kahteen otteeseen harjussa kävelylenkillä ja eilen innostuimme jopa testaamaan metsästä löytyviä kuntolaitteita. Hauska idea tuollaiset kuntolaitteet metsän keskellä, vähän niin kuin kuntosali luonnossa. Niistä innostuneena ajattelin mennä tänään ehkä vähän harjuun seikkailemaan ainakin kävelyn ja niitten laitteitten merkeissä, katsotaan innostuuko sitä vaikka ottamaan muutaman juoksuaskeleenkin. Eilen nimittäin juostiin hyvin lyhyitä matkoja kun hassuteltiin tuolla lenkkipolulla seuralaiseni kanssa. Eilisestä on pakko kyllä sanoa, että pitkästä aikaa liikkuminen tuntui hauskalta ja mukavalta. Kyllä se vaan niin on, että hyvä seura tekee paljon!
Tämän viikon suunnitelmia? Eipä oikeastaan sen ihmeempiä, kuin että olisi ainakin 3 liikuntakertaa mukava mahduttaa tähän viikkoon ja onnistua syömisten kanssa. Aika perusjuttuja siis. Muuten ajattelin ottaa aika rennosti, nukkua joku päivä päiväunet jos siltä tuntuu, lukea kirjaa ja ehkä tehdä vähän käsitöitä. Aika sellaista perus itsestään huolehtimista siis. Niin ja parempaa puoliskoa ja parasta ystävää olisi tarkoitus nähdä, ja sekös on aika jees.
Tämän päivän kirjoitushaasteen aihe olikin sitten vähän meh. Harkitsin, etten kirjoittaisi siitä ollenkaan, mutta ajattelin, että toisaalta tämä on hyvä mahdollisuus minulle avata vähän keho- ja ruokafilosofiaani. Aihe on siis day 4: make a list of the unhealthy foods you need to give up.
En lähtökohtaisesti itse usko, että jonkin ruuan täysi kieltäminen tai siitä täysi luopuminen olisi erityisen hedelmällistä. Ajattelen kyllä, että ruuat on jaettavissa terveellisiin ja epäterveellisiin, ja että on ruokia, joita tulisi syödä vain harvoin esimerkiksi niiden heikon ravintoarvon takia. Syitä siihen, miksi ajattelen näin on useita. Ensinnäkin, ainakin omalla kohdallani se, että jokin ruoka tai "herkku" on minulta kielletty, tekee siitä entistä houkuttelevampaa. Niinhän sitä sanotaan, että kaikki kiva on kiellettyä. Usein myös käy ainakin omalla kohdalla niin, että kun kiellän esimerkiksi kaikki herkuttelut itseltäni niin pinnistelen ja pinnistelen ja pinnistelen ja lopulta sorrun ja ahmin. Valtavan ruokamäärään syöminen kerralla, varsinkin jos se on epäterveellistä ei tee elimistölle hyvää, vaan rasittaa sitä valtavasti. Kun itselleen sallii herkuttelun pienessä määrin, niin että se mahtuu päivän kaloritavoitteeseen ja on kohtuullinen, se voi auttaa oikeastaan saavuttaman tasapainoisen dieetin,jollaista on helppo pitää yllä vaikka loppuelämä, jolloin muutos on pysyvä, eikä jää vain jojo-laihduttamiseksi. Kun sallii itselleen jotain pientä ei houkutus herkutella nouse niin suureksi, ja silloin kykenee välttämään myös sen ahmimisen.Herkuttelu kohtuulisissa rajoissa on ihan ok myös, koska vaikka ruoka on polttoaine, se saa myös olla nautinto. Jos aina pakottaa itsensä syömään sitä samaa raejuusto, kana ja kasvikset komboa, josta ei oikeasti edes tykkää niin myös ruokailuun liittyviin tunteisiin tulee vajausta ja syntyy kokemus siitä, että jää jostain paitsi/ jotain jää saamatta. Myös tämä tunnetason vajaus aiheuttaa sen, että saatat sortua syömään liikaa tai jopa ahmimaan. (Jos aihe kiinnostaa Huffpost on kirjoittanut siitä hyvin, kannattaa siis tutustua tähän artikkeliin )
En itse pidä siitä, miten yhteiskunta nykyään arvottaa erilaiset terveyteen, painoon ja syömiseen liittyvät asiat. Laiha on hyvä ja lihava on huono, eikä sopivaa kroppaa tunnu olevan olemassa. Helposti sellainen normaalipainoinen nainenkin luokitellaan pullukaksi tai pyöreäksi. Lihavuutta pidetään ainoastaan seurauksena laiskuudesta, koska mistä muusta muka painoa kertyy? No miten olisi vaikka sairauksista, lääkityksistä, vaikeista elämäntilanteista jne. Ei kaikilla meillä ole aina lähtökohtaisesti työkaluja työstää menetystä tai traumaa "oikein" vaan teemme sen mitä osaamme, jollakin se on lohtusyöminen. Samoin kuin laihuuskaan ei aina ole seurausta painonpudotuksesta. Taustalla voi olla syömishäiriö, syövän runtelema keho, jossa ruoka ei pysy sisällä, vuosien jojo-laihdutus, trauma tai menetys.
Ja ehkä ärsyttävintä on se, miten laihdutusta ja laihuutta myydään lippuna onnelaan ja hyvään itsetuntoon. Se ei ole. Ennen vihasin kliseistä lausetta siitä, että jos et rakasta itseäsi nyt, et rakasta itseäsi 10 tai 20 kg laihempanakaan. Kieltäydyin uskomasta tätä viisautta, ja väitin itselleni, että 10 kg hoikempi minä tekisi minut varmasti onnellisemmaksi. En ole vielä kokenut 10 kg hoikempaa minää, mutta tiedän jo nyt, ettei se synnytä minulle täydellistä itsetuntoa, vaikka kuinka niin toivoisin. Katsoin nimittäin tässä taannoin kuvia minusta muutaman vuoden takaa. Muistan hyvin, miten silloinkin vihasin itseäni, ajattelin olevani vastenmielisen näköinen läski ja inhosin elää kropassani. Kun nyt katselen itseäni peilistä ja vertaan itseäni noihin kuviin, toivoisin että saisin sen kropan vielä takaisin. Että näyttäisin siltä kauniilta nuorelta naiselta, jota pidin lihavana ja vastenmielisenä, rumana. Minä olin silloin tarpeeksi kaunis, riittävä juuri sellaisena. Ja olen sitä myös nyt. Tiedän myös nyt olla odottamatta mitään ihmettä itsetunnossani, koska se ihme ei tule pienemmän vaakalukeman muodossa. Edistys, jota mielessäni on tapahtunut on tullut oman sisäisen prosessoinnin, hyvien "mentoreiden", terapian ja psykofyysisen fysioterapian kautta. Sen kautta, että olen halunnut oppia ja oppinut näkemään hyvää ja rakastettavaa itsessäni ja ymmärtänyt esimerkiksi sisäisen puheen merkityksen . Se matka on edelleen kesken, mutta ollut kaiken sen arvoinen. Uskon sen myös auttavan tässä elämäntapamuutosprosessissa, sillä se poistaa hurjasti turhia odotuksia ja paineita onnistua, kun tietää,mitä on realistista odottaa ja mitä ei, ja millä oikeasti on merkitystä.
Miten viime viikko meni? Mielestäni aika hyvin. Ruokien loggaaminen päiväkirjasovellukseen on edelleen vähän hakemista, mutta yritän pitää siitä kiinni. Aika hyvin olen ainakin toistaiseksi onnistunut noudattamaan sovelluksen minulle laskemaa päivittäistä kaloritavoitetta. Herkuttelutkaan eivät ryöpsähtäneet käsistä viime viikolla vaikka aina alkuun minulla on aina valtavasti mielitekoja. Liikuttuakin tuli, esimerkiksi viikonloppuna kävimme paremman puoliskon kanssa kahteen otteeseen harjussa kävelylenkillä ja eilen innostuimme jopa testaamaan metsästä löytyviä kuntolaitteita. Hauska idea tuollaiset kuntolaitteet metsän keskellä, vähän niin kuin kuntosali luonnossa. Niistä innostuneena ajattelin mennä tänään ehkä vähän harjuun seikkailemaan ainakin kävelyn ja niitten laitteitten merkeissä, katsotaan innostuuko sitä vaikka ottamaan muutaman juoksuaskeleenkin. Eilen nimittäin juostiin hyvin lyhyitä matkoja kun hassuteltiin tuolla lenkkipolulla seuralaiseni kanssa. Eilisestä on pakko kyllä sanoa, että pitkästä aikaa liikkuminen tuntui hauskalta ja mukavalta. Kyllä se vaan niin on, että hyvä seura tekee paljon!
Tämän viikon suunnitelmia? Eipä oikeastaan sen ihmeempiä, kuin että olisi ainakin 3 liikuntakertaa mukava mahduttaa tähän viikkoon ja onnistua syömisten kanssa. Aika perusjuttuja siis. Muuten ajattelin ottaa aika rennosti, nukkua joku päivä päiväunet jos siltä tuntuu, lukea kirjaa ja ehkä tehdä vähän käsitöitä. Aika sellaista perus itsestään huolehtimista siis. Niin ja parempaa puoliskoa ja parasta ystävää olisi tarkoitus nähdä, ja sekös on aika jees.
Tämän päivän kirjoitushaasteen aihe olikin sitten vähän meh. Harkitsin, etten kirjoittaisi siitä ollenkaan, mutta ajattelin, että toisaalta tämä on hyvä mahdollisuus minulle avata vähän keho- ja ruokafilosofiaani. Aihe on siis day 4: make a list of the unhealthy foods you need to give up.
En lähtökohtaisesti itse usko, että jonkin ruuan täysi kieltäminen tai siitä täysi luopuminen olisi erityisen hedelmällistä. Ajattelen kyllä, että ruuat on jaettavissa terveellisiin ja epäterveellisiin, ja että on ruokia, joita tulisi syödä vain harvoin esimerkiksi niiden heikon ravintoarvon takia. Syitä siihen, miksi ajattelen näin on useita. Ensinnäkin, ainakin omalla kohdallani se, että jokin ruoka tai "herkku" on minulta kielletty, tekee siitä entistä houkuttelevampaa. Niinhän sitä sanotaan, että kaikki kiva on kiellettyä. Usein myös käy ainakin omalla kohdalla niin, että kun kiellän esimerkiksi kaikki herkuttelut itseltäni niin pinnistelen ja pinnistelen ja pinnistelen ja lopulta sorrun ja ahmin. Valtavan ruokamäärään syöminen kerralla, varsinkin jos se on epäterveellistä ei tee elimistölle hyvää, vaan rasittaa sitä valtavasti. Kun itselleen sallii herkuttelun pienessä määrin, niin että se mahtuu päivän kaloritavoitteeseen ja on kohtuullinen, se voi auttaa oikeastaan saavuttaman tasapainoisen dieetin,jollaista on helppo pitää yllä vaikka loppuelämä, jolloin muutos on pysyvä, eikä jää vain jojo-laihduttamiseksi. Kun sallii itselleen jotain pientä ei houkutus herkutella nouse niin suureksi, ja silloin kykenee välttämään myös sen ahmimisen.Herkuttelu kohtuulisissa rajoissa on ihan ok myös, koska vaikka ruoka on polttoaine, se saa myös olla nautinto. Jos aina pakottaa itsensä syömään sitä samaa raejuusto, kana ja kasvikset komboa, josta ei oikeasti edes tykkää niin myös ruokailuun liittyviin tunteisiin tulee vajausta ja syntyy kokemus siitä, että jää jostain paitsi/ jotain jää saamatta. Myös tämä tunnetason vajaus aiheuttaa sen, että saatat sortua syömään liikaa tai jopa ahmimaan. (Jos aihe kiinnostaa Huffpost on kirjoittanut siitä hyvin, kannattaa siis tutustua tähän artikkeliin )
En itse pidä siitä, miten yhteiskunta nykyään arvottaa erilaiset terveyteen, painoon ja syömiseen liittyvät asiat. Laiha on hyvä ja lihava on huono, eikä sopivaa kroppaa tunnu olevan olemassa. Helposti sellainen normaalipainoinen nainenkin luokitellaan pullukaksi tai pyöreäksi. Lihavuutta pidetään ainoastaan seurauksena laiskuudesta, koska mistä muusta muka painoa kertyy? No miten olisi vaikka sairauksista, lääkityksistä, vaikeista elämäntilanteista jne. Ei kaikilla meillä ole aina lähtökohtaisesti työkaluja työstää menetystä tai traumaa "oikein" vaan teemme sen mitä osaamme, jollakin se on lohtusyöminen. Samoin kuin laihuuskaan ei aina ole seurausta painonpudotuksesta. Taustalla voi olla syömishäiriö, syövän runtelema keho, jossa ruoka ei pysy sisällä, vuosien jojo-laihdutus, trauma tai menetys.
Ja ehkä ärsyttävintä on se, miten laihdutusta ja laihuutta myydään lippuna onnelaan ja hyvään itsetuntoon. Se ei ole. Ennen vihasin kliseistä lausetta siitä, että jos et rakasta itseäsi nyt, et rakasta itseäsi 10 tai 20 kg laihempanakaan. Kieltäydyin uskomasta tätä viisautta, ja väitin itselleni, että 10 kg hoikempi minä tekisi minut varmasti onnellisemmaksi. En ole vielä kokenut 10 kg hoikempaa minää, mutta tiedän jo nyt, ettei se synnytä minulle täydellistä itsetuntoa, vaikka kuinka niin toivoisin. Katsoin nimittäin tässä taannoin kuvia minusta muutaman vuoden takaa. Muistan hyvin, miten silloinkin vihasin itseäni, ajattelin olevani vastenmielisen näköinen läski ja inhosin elää kropassani. Kun nyt katselen itseäni peilistä ja vertaan itseäni noihin kuviin, toivoisin että saisin sen kropan vielä takaisin. Että näyttäisin siltä kauniilta nuorelta naiselta, jota pidin lihavana ja vastenmielisenä, rumana. Minä olin silloin tarpeeksi kaunis, riittävä juuri sellaisena. Ja olen sitä myös nyt. Tiedän myös nyt olla odottamatta mitään ihmettä itsetunnossani, koska se ihme ei tule pienemmän vaakalukeman muodossa. Edistys, jota mielessäni on tapahtunut on tullut oman sisäisen prosessoinnin, hyvien "mentoreiden", terapian ja psykofyysisen fysioterapian kautta. Sen kautta, että olen halunnut oppia ja oppinut näkemään hyvää ja rakastettavaa itsessäni ja ymmärtänyt esimerkiksi sisäisen puheen merkityksen . Se matka on edelleen kesken, mutta ollut kaiken sen arvoinen. Uskon sen myös auttavan tässä elämäntapamuutosprosessissa, sillä se poistaa hurjasti turhia odotuksia ja paineita onnistua, kun tietää,mitä on realistista odottaa ja mitä ei, ja millä oikeasti on merkitystä.
Kommentit
Lähetä kommentti