Sain eilen raahattua itseni töiden jälkeen salille vaikka ei millään olisi huvittanut. Tein kiltisti koko saliohjelman, johon meni toistosarjojen välisine taukoineen noin 45-50 minuuttia. En muistanut tarkkaan katsoa kelloa kun aloitin, joten mututuntumalla mennään tällä kertaa. Aluksi vähän alkulämpöä kuntopyörällä ja sitten saliohjelma. Kuntoutan tällä hetkellä siis reilu pari vuotta sitten telinevoimistelussa napsahtanutta, vuosi sitten leikattua eturistisidettä. Tässä on ollut vähän kaikenlaista kipuilua yms. sen jälkeen, joten edelleen saman jalan kanssa askaroidaan. Pakko myöntää, että pikku hiljaa näin parin vuoden jalkapainotteisen saliohjelman kanssa painamisen jälkeen (joskin se on kyllä vaihdellut ennen leikkausta/jälkeen leikkauksen) alkaa maistua hieman puulta. En muutenkaan ole salitreenin suurin ystävä, joten motivaatiota on ajoittain vaikea löytää. Tällä hetkellä ainut mikä saa minut motivoitumaan salille on a) se, että palaa kaloreita, b) se, että polvi tulee siitä paremmaksi ja "kuntoon". Mutta ei kai siinä, kunhan sitä motivaationsa jostain repii ja pääasia, että käy tekemässä. Liikkeet alkulämpän jälkeen oli siis lonkka ekstensio eli kyykkään 20 kg tangon + 5 kg painojen kanssa, askelkyykyt 5 kg levypainoilla, jalkaprässi, polven koukistus jumppapallolla ja tasapainolaudalla askellus.
Kävin eilen salilla vaa'alla, sillä oma vaakani on tällä hetkellä lainassa. Olin vähän pettynyt lukemaan. Toisaalta ihan hyvä, että mulla ei nyt ole kotona sitä vaakaa. Aina kun laihdutan musta tulee nimittäin ihan järkyttävä vaa'an kyttääjä. Saatan käydä päivittäin ja odottaa aina näkeväni edistystä (olettaen siis, että olen pysynyt kiinni ruokavaliossa jne.). Sitten kun kaiken on tehnyt niin kuin kuuluu eikä edistystä näy, se on perin masentavaa. Se on varmasti yksi syy, miksi olen niin monesti luovuttanut tai sallinut pikkuhiljaa lipsumisen vanhoihin tapoihin, "kun ei sitä edistystä kuitenkaan tule". Sille on syynsä miksi vaa'alla ei suositella ramppaamaan päivittäin. Paino kun voi päivänkin aikana heitellä paljonkin riippuen siitä, paljonko kehossa on nestettä, missä vaiheessa naisen kierto on, mitä olet syönyt, miten vatsasi toimii jne. Ei siis auta kuin yrittää tehdä parhaansa ja luottaa siihen, että tuloksia alkaa pikku hiljaa näkyä.
Kirjoitushaasteen päivän nro 3 teema on: "Make a list of practical actions and commit".
Eli tee lista käytännön teoista ja sitoudu niihin. No muutama on tässä tullut tehtyäkin jo, joten listataan ne ja katsotaan jos keksin lisää.
- Älä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja kaappeihin odottamaan. Päädyn usein ostamaan keksejä tms. sillä perustelulla, että ostan niitä muka vierasvaraksi tai että tekee mieli jotain makeaa, syön vain muutaman. Harvemmin tuo perustelu kuitenkaan pitää ja heikkona hetkenä keksit tulee kaivettua ja syötyä koko paketti tyhjäksi, yksin. Parhaiten pysyn ruodussa kun en hanki itselleni ylimääräisiä kiusauksia kaappeihin houkuttelemaan.
- Harrasta liikuntaa 3-5 kertaa viikossa. Jos saisin päättää fiilis-pohjalta, niin liikuttua tulisi varmaan aika vähän. Työpäivän jälkeen kun väsyttää ja toisinaan myös turhauttaa, ei todellakaan tee mieli lähteä salille hikoilemaan tai hypätä pyörän selkään. Tekee vain mieli mennä kotiin, kaatua sohvalle, kääriytyä vilttiin ja ottaa torkut. Siksi koen omalla kohdallani välttämättömäksi päättää etukäteen, mitä odotan itseltäni. Vähintäänkin 3 kertaa on ihan ehdottomasti saatava itsensä liikkeelle. Teen tällä hetkellä työtä, joka on pitkälti istumatyö, ja ihan jo siitä syystä tekee kropalle hyvää saada vähän liikettä niveliin. Toisaalta hyvänä päivänä tai viikkona on helppo motivoida itsensä liikkumaan ja tekemään eri juttuja. Esimerkiksi viikonloppuna minulla oli seuraa, joten oli tosi luonnollista lähteä kävelylle ja pyöräilemään kun toinen sitä ehdotti. Teen siis näin alkuun käytännön päätöksen, että vähintään 3 kertaa viikossa on minimi, mutta enemmänkin saa ehdottomasti tehdä jos/kun innostuu.
- Juo riittävästi vettä. Miten vaikeaa onkaan ihmislapsen muistaa ottaa vesipullo mukaan saati muistaa juoda. En ole koskaan elämässäni ollut erityisen janoinen ihminen, ja tällä tarkoitan siis sitä, että mikäli en harrasta liikuntaa tai ole kovin kuuma sää, en millään muista juoda. Ei vain ikinä tule sellainen olo, että nyt pitää juoda lasi vettä. Yritän petrata tässä ja olen hankkinut termospullon, jotta vesi pysyy kylmänä ja jotta minun tulisi juotua sitä. Joskus se onnistuu muttei todellakaan aina.
Mietin, että mitäs tähän listaan keksisi seuraavaksi, mutta sitten pysähdyin mietteissäni. Pitääkö tähän listaan tosiaan keksiä lisää? Tulin siihen tulokseen että ei. Perfektionistina asetan itselleni usein valtavat tavoitteet ja sitä myötä myös valtavat paineet. Nyt kun katson tätä listaa tuntuu, että menin sieltä mistä aita on matalin. Toisaalta taas tiedostan sen, että tämä lista on realistinen lista tavoitteita ja tekoja minulle. Jos alan laatia pidempää listaa keksin siihen varmasti asioita, mutten jaksa millään sitoutua niihin kaikkiin. Kiinnostus lopahtaa ja motivaatio hiipuu, koen epäonnistuneeni.
Ehkä tie onnistumiseen on sittenkin kultainen keskitie ja vauvan askeleet. Pienilläkin muutoksilla voi saada paljon aikaan, oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta tai elämäntaparemontista. Näin haluan ainakin uskoa.
Kuvassa viikonloppuna tekemääni ruokaa eli Kanaa Caprese ja täysjyväriisiä salaatin kera. Tein ensimmäistä kertaa ja voin sanoa, että toimii!
Kommentit
Lähetä kommentti