Tuntuupa oudolta kirjoittaa pitkästä aikaa blogia. Viimeksi sellaista on tullut kirjoitettua vuonna 2015 ja sen jälkeen elämä on ollut aika erinäköistä. Täällä sitä kuitenkin taas ollaan, vaikkakin ihan eri näkökulmasta, viimeksi nimittäin kirjoitin pääasiassa vain hengellisistä teemoista. Ja on blogi joskus myös ollut ihan vain omien ajatuksien käsittelemisen väline.
Stop letting food be the boss of you kertoo varmasti jo jotain tämän blogin tarkoituksesta. Kyseessä on siis blogi, johon minun on tarkoitus kirjoittaa elämäntapamuutoksestani. Haluan kokeilla saisinko näin blogin välityksellä tähän tämän kertaiseen yritykseen enemmän selkärankaa. Eniten kirjoitan tätä itselleni, mutta jos joku tänne eksyy, niin tervetuloa. Erityisen iloinen olen, jos joku muu samankaltaisella matkalla oleva löytää tiensä tänne. Teiltä erityisesti toivoisin vinkkejä ja rohkaisua, ihan vain kommenttia merkiksi siitä, että täällä joku on vieraillut.
Ajattelin, että voisin lyhyesti tässä ensimmäisessä kirjoituksessani jakaa siitä, miksi haluan elämäntapamuutosta ja miksi olen sellaisen tarpeessa. Voin joskus myöhemmin kertoa vähän enemmän itsestäni ja taustastani, niin asia avautuu hieman paremmin. Kyseessä on kuitenkin sen verran "pitkä tarina", että annetakoon sille joskus oma puheenvuoronsa. Lyhyesti sanottuna, minulla on tällä hetkellä ylipainoa. Olen aina ollut hieman pyöreä, mutta viimeisen 4 vuoden aikana painoa on tullut liikaa. Syynä tähän on varmaan ennen kaikkea koulukiusaamisen seurauksena sairastamani masennus ja siihen liittyvä lääkitys, nämä kaksi tekijää aiheuttavat monille painonnousua, niin myös minulle. Neljä vuotta sitten olin huomattavasti aktiivisempi, tanssin zumbaa ja muita melko aerobisia tansseja 2-4 kertaa viikossa, olin mukana cheerleading-projektissa joka treenasi kahdesti viikossa 2-3 tuntia ja olin muutenkin aktiivinen. Masennus teki minusta kuitenkin laiskan ja melko välinpitämättömän sen suhteen mitä söin ja miten liikuin. Tunnen kuitenkin empatiaa sairastunutta minua kohtaan. Kun on masentunut, millään ei ole mitään väliä, laihtuminen ei tee iloiseksi ja lihominen ei loppujen lopuksi muuta mitään, koska tuntee jo valmiiksi olevansa täysin kuvottava ja arvoton. Voimavaroja ei ole ja nukkua tekisi mieli koko ajan. Sellainen mina olin. Energiani riitti hädin tuskin koulun suorittamiseen, sosiaalista elämää tai järkeviä harrastuksia minulla ei ollut. Myös syömieni lääkkeiden sivuvaikutus on painonnousu. Se siis on tuonut minut tähän pisteeseen. Olen painavimmillani, mitä olen koskaan ollut.
Elämässäni olen hyvin valoisassa paikassa tällä hetkellä. En ole enää masentunut ja lähitulevaisuudessa pääsen toivottavasti luopumaan lääkityksestäni kokonaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin, minulla on energiaa oikeasti aloittaa elämäntapamuutos ja painonpudotus. Ensimmäistä kertaa vuosiin painonpudotukseen motivoi myös jokin muu kuin valtava itseinho. Myönnetään, itsetuntoni kanssa on edelleen paljon työstettävää. enkä todellakaan ole sillä saralla valmis. Tiedostan myös ensimmäistä kertaa sen, että todellinen muutos itsensä rakastamiseen ja arvostamiseen ei tule laihtumisen seurauksena vaan työ pitää tehdä pään sisällä ja itseään pitää oppia rakastamaan tässä hetkessä. Se jos mikä on vaikeaa, mutta sitä kohti olen matkalla. Haluan muutosta, koska kaipaan kroppaani sellaisena, kuin se oli ollessani aktiivinen. Naisellisia ja pehmeitä muotoja, mutta ilman liikaa rasvaa. En koskaan tule näyttämään catwalkien langanlaihalta mallilta, mutta uskon, että voin saavuttaa sen minän, joka olin vuosia sitten. Isoin muutos mikä on tapahtunut pääni sisällä, on nimittäin se, että tajusin taannoin kuvia katsellessani, että pystyn sittenkin näkemään niissä viehättävän, kauniin ja naisellisen nuoren naisen. Jos minulta tuolloin vuosia sitten kysyttiin mitä
näin, olisin vastannut näkeväni ruman, lihavan ja vastenmielisen itseni. Haluan siis tuntea itseni taas enemmän omaksi itsekseni. Toinen syy muutokseen on, että olen 26-vuotias (ai kamala) ja toivottavasti seuraavan noin 5 vuoden aikana lasten hankkiminen tulee viimeistään ajankohtaiseksi. Tästä syystä painoa olisi syytä saada laskemaan, jotta tuo tavoite on mahdollista ja jotta voisin olla parhaassa mahdollisessa kunnossa itseäni varten mutta myös toivottavasti tulevaa jälkikasvua varten. Koen tämän olevan arvokas tavoite itselleni ja nämä mainitsemani seikat ovat suurimpia motivation lähteitäni.
Mitä tulen tänne blogiin kirjoittamaan? Varmaankin edistymisestäni, onnistumisista ja epäonnistumisista, prosessoimaan erilaista oppimaani, jakamaan reseptejä, työstämään asioita ja toivottavasti jollain tavalla tukemaan myös muita vastaavassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Katsotaan lähteekö tämä tästä liikkeelle, kuoleeko innostus viikon tai parin jälkeen, alkaako kirjoittaminen tympiä vai iskeekö flow ja homma lähtee rullaamaan? Vain aika näyttää.
Stop letting food be the boss of you kertoo varmasti jo jotain tämän blogin tarkoituksesta. Kyseessä on siis blogi, johon minun on tarkoitus kirjoittaa elämäntapamuutoksestani. Haluan kokeilla saisinko näin blogin välityksellä tähän tämän kertaiseen yritykseen enemmän selkärankaa. Eniten kirjoitan tätä itselleni, mutta jos joku tänne eksyy, niin tervetuloa. Erityisen iloinen olen, jos joku muu samankaltaisella matkalla oleva löytää tiensä tänne. Teiltä erityisesti toivoisin vinkkejä ja rohkaisua, ihan vain kommenttia merkiksi siitä, että täällä joku on vieraillut.
Ajattelin, että voisin lyhyesti tässä ensimmäisessä kirjoituksessani jakaa siitä, miksi haluan elämäntapamuutosta ja miksi olen sellaisen tarpeessa. Voin joskus myöhemmin kertoa vähän enemmän itsestäni ja taustastani, niin asia avautuu hieman paremmin. Kyseessä on kuitenkin sen verran "pitkä tarina", että annetakoon sille joskus oma puheenvuoronsa. Lyhyesti sanottuna, minulla on tällä hetkellä ylipainoa. Olen aina ollut hieman pyöreä, mutta viimeisen 4 vuoden aikana painoa on tullut liikaa. Syynä tähän on varmaan ennen kaikkea koulukiusaamisen seurauksena sairastamani masennus ja siihen liittyvä lääkitys, nämä kaksi tekijää aiheuttavat monille painonnousua, niin myös minulle. Neljä vuotta sitten olin huomattavasti aktiivisempi, tanssin zumbaa ja muita melko aerobisia tansseja 2-4 kertaa viikossa, olin mukana cheerleading-projektissa joka treenasi kahdesti viikossa 2-3 tuntia ja olin muutenkin aktiivinen. Masennus teki minusta kuitenkin laiskan ja melko välinpitämättömän sen suhteen mitä söin ja miten liikuin. Tunnen kuitenkin empatiaa sairastunutta minua kohtaan. Kun on masentunut, millään ei ole mitään väliä, laihtuminen ei tee iloiseksi ja lihominen ei loppujen lopuksi muuta mitään, koska tuntee jo valmiiksi olevansa täysin kuvottava ja arvoton. Voimavaroja ei ole ja nukkua tekisi mieli koko ajan. Sellainen mina olin. Energiani riitti hädin tuskin koulun suorittamiseen, sosiaalista elämää tai järkeviä harrastuksia minulla ei ollut. Myös syömieni lääkkeiden sivuvaikutus on painonnousu. Se siis on tuonut minut tähän pisteeseen. Olen painavimmillani, mitä olen koskaan ollut.
Elämässäni olen hyvin valoisassa paikassa tällä hetkellä. En ole enää masentunut ja lähitulevaisuudessa pääsen toivottavasti luopumaan lääkityksestäni kokonaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin, minulla on energiaa oikeasti aloittaa elämäntapamuutos ja painonpudotus. Ensimmäistä kertaa vuosiin painonpudotukseen motivoi myös jokin muu kuin valtava itseinho. Myönnetään, itsetuntoni kanssa on edelleen paljon työstettävää. enkä todellakaan ole sillä saralla valmis. Tiedostan myös ensimmäistä kertaa sen, että todellinen muutos itsensä rakastamiseen ja arvostamiseen ei tule laihtumisen seurauksena vaan työ pitää tehdä pään sisällä ja itseään pitää oppia rakastamaan tässä hetkessä. Se jos mikä on vaikeaa, mutta sitä kohti olen matkalla. Haluan muutosta, koska kaipaan kroppaani sellaisena, kuin se oli ollessani aktiivinen. Naisellisia ja pehmeitä muotoja, mutta ilman liikaa rasvaa. En koskaan tule näyttämään catwalkien langanlaihalta mallilta, mutta uskon, että voin saavuttaa sen minän, joka olin vuosia sitten. Isoin muutos mikä on tapahtunut pääni sisällä, on nimittäin se, että tajusin taannoin kuvia katsellessani, että pystyn sittenkin näkemään niissä viehättävän, kauniin ja naisellisen nuoren naisen. Jos minulta tuolloin vuosia sitten kysyttiin mitä
näin, olisin vastannut näkeväni ruman, lihavan ja vastenmielisen itseni. Haluan siis tuntea itseni taas enemmän omaksi itsekseni. Toinen syy muutokseen on, että olen 26-vuotias (ai kamala) ja toivottavasti seuraavan noin 5 vuoden aikana lasten hankkiminen tulee viimeistään ajankohtaiseksi. Tästä syystä painoa olisi syytä saada laskemaan, jotta tuo tavoite on mahdollista ja jotta voisin olla parhaassa mahdollisessa kunnossa itseäni varten mutta myös toivottavasti tulevaa jälkikasvua varten. Koen tämän olevan arvokas tavoite itselleni ja nämä mainitsemani seikat ovat suurimpia motivation lähteitäni.
Mitä tulen tänne blogiin kirjoittamaan? Varmaankin edistymisestäni, onnistumisista ja epäonnistumisista, prosessoimaan erilaista oppimaani, jakamaan reseptejä, työstämään asioita ja toivottavasti jollain tavalla tukemaan myös muita vastaavassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Katsotaan lähteekö tämä tästä liikkeelle, kuoleeko innostus viikon tai parin jälkeen, alkaako kirjoittaminen tympiä vai iskeekö flow ja homma lähtee rullaamaan? Vain aika näyttää.
Kommentit
Lähetä kommentti