Hiljakseen

Täällä taas. Ja vieläkään en ole heittänyt pyyhettä kehään. En vain rehellisesti sanottuna ole jaksanut kirjoittaa tänne, enkä ole ehtinyt. On päiviä, jolloin en jaksa töiden jälkeen, sillä työni vievät tällä hetkellä ison siivun niin henkistä kuin fyysistä energiaa. Joinain iltoina vietän aikaa paremman puoliskoni kanssa ja silloin priorisoin luonnollisesti hänet. Ja koska kirjoitan tätä blogia ennen kaikkea itselleni, en jaksa ottaa tästä turhaa stressiä.

Olen huomannut, että ihan arkiruokien syöminen on yllättävän pielessä ollut itselläni. En selkeästikään tiedä, millaisia määriä kaloreita eri ruuat ja eri määrät niitä sisältävät. Saatan syödä ihan perus arkiruokaa, mutta saada siitä enemmän kaloreita kuin uskoinkaan. Olen siis alkanut käyttä Yazio -sovellusta, seuratakseni minkä verran saan kaloreita mistäkin, mutta myös motivoimaan syömään paremmin, koska onhan sitä nyt ikävä katsella niitä tietoja, jos syö surkeasti. Myös veden riittävässä juomisessa kyseisen sovelluksen käyttö on osoittautunut hyväksi apuriksi.

Suurimpana uutisena kuitenkin nyt se, että olen ostanut verkkovalmennuksen, joka alkaa lokakuussa ja jonka tarkoituksena on auttaa pudottamaan piano. Edistystä on tapahtunut niin vähän, että tajuan tarvitsevani enemmän rutiineja ja tukea sekä selkeät ohjeet. Tuntuu, etten muuten osaa tehdä riittävästi tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja tavoitteitahan tässä kuitenkin haluan.

Liikunta on sujunut niin kuin olin itselleni tavoitteeksi asettanutkin. Olen käynyt vähintään kerran viikossa salilla ja muutaman kerran viikossa läheisessä harjussa lenkillä. Huomenna aloitammekin paremman puoliskon kanssa paritanssikurssin, mitä odotan pienellä jännityksellä ja ahdistuksella, mutta myös innostuksella.

Tällä kertaa tällaista. Yritän jatkossa olla aktiivisempi, mutta en lupaa mitään. Ehkä innostun tästä blogista enemmän sitten kun pääsen ostamani valmennuksen makuun ja alan toivottavasti saada jotain tuloksia. Tai mahdollisesti jo ennen sitä, jos onnistun tuloksia aikaan saamaan.